Pohdin inspiraatiota ja asioita, jotka ovat viime aikoina saaneet mut jonkinlaiseen mielentilaan. Ei välttämättä kiihdyksiin, mutta ajattelemaan, jäämään ajatuksiin, unelmoimaan... yleensä sellaiset asiat kuuluu menneisyyteen, josta mulla ei ole edes oikeasti omia muistoja. Tai no on, mutta vasta myöhemmin kehitettyjä.
Mietin mun uutta kameraani, josta löysin hienon uuden efektin.
Mietin kaikkia niitä ihmisiä, joka olen halunnut joskus olla ja haluan kai osaksi vieläkin. Mietin, mitä musta voisi vielä tulla.
Sitten mietin tän blogin nimeä ja sitä, mitä se mulle tarkoittaa.
No, tämä nimi, Bare Legs on a Leather Couch, on sellainen mielentila tai maailma, joka on jo kauan ollut mun mielessäni kuvana. Joskus 2004 tai 2005 tein runosen, jonka tarkoitus oli tuoda se maailma esille. Ehkä vuoden 1997 Jackie Brown- elokuva toimi jonkunlaisena moottorina tähän mielen kuvaelmaan. Joka tapauksessa se on tärkeä ja iso osa mun tarinoideni romantiikkaa.
Kai se on jokin narkkis-horatsuämmävibailu, joka on aina kiinnostanut mua tarinoissa ja elokuvissa ja musiikissakin. Se on joku, jonka mä kuvittelen olevan siisti ja yyyber-cool, siis jos se oisin minä. Mutta onneks tosielämässä tietää, ettei se tautinen, hampaaton naikkonen olis kovin viehättävä ja seksykäs. Paitsi tietty tautisille ja hampaattomille yyyber-cooleille miekkosille.
Kiitos luojalle mielikuvituksesta.
Jahas, tämän runon nimi on "Tämä ei ole alkuperäinen", eli oon kirjoittanut tällaisesta tilanteesta jo aiemmin jonnekin... Mutta eniveis...
Jalat ovat nahkaisella sohvalla
Harallaan
Kaula on odottanut koko aamun
Suudelmaa
Katse on vangittu menneisyyteen
Ajallaan
Kädet ovat kuumat ja kylmät
Vuorollaan
Herra Outo on valmis
Vastaanottamaan
Harhaileva mieli on valmis
Kuolemaan
Siniset suonet menettävät
Hallintaa
Oudon katse polttaa
Ja uudestaan
Tuosta nyt sitten kukin saa maalata oman kuvansa, mulla se on jo melko selvä. Siihen liittyy myös jano, hiki ja aurinko. Voi, kuinka rakastankaan omia maailmoita.
