Caterwaul

Her leg´s right beside his
she wonders if he noticed it
He felt it there all good, alright
but nothing´s mentioned about it

The dusk is turning into a dawn
They just arrived but they need to be gone
Somebody´s singing and somebody´s dancing
without knowing what the words have spawn

She´s checking every step,
watching every touch and sip
She´s pretending all the way
wondering if she´ll get any of it

"I saw you watching from afar
I´ll deny it, I´ll never ask and I´m never going to tell
You must be so afraid
You got to be so scared
but your secrets are safe with me
I´ll deny your eyes on me
I´ll swallow your lies for free
and sleep your dreams into me"

He´s nodding his head in the rhytm of the songs
and patting his fingers on the wooden board
He´s playing it cool and thinks he´s well hid
but there´s others playing it just as hard

There´s short dresses and lacy skirts
and handsome fellas and lazy flirts
He´s not trying to blend in at all
He´s giving a lot more than they were asking for

"I don´t know am I cruel or true
and I don´t know is it me or you
but my heart is racing in a rushing pace
and I don´t know are these words lies or waste
My time is limited except at nights
I like it easy without any fights
so let´s ease it up, rely on me
Your secrets are just as safe with me"

The music´s starting to be over
and somebody´s asking another to come over
It might be the hardest mistake to be done
but they know not to cross any boarders

It´s a cold night to be lonely
It would be golden to be somebody's only
but now that the lies seem to be true
dreams are going to be killed slowly

"We walk the same slow pace
to get our heads in shape
You must be thinking I´m an easy girl
though I´m just playing this easy game
I´ll bet she´d had her say
so it´s easier to walk away
How did I get here from having nothing
to bite my tongue to stay safe"

In a moment they are stray cats on their own
Alley´s all they got when they´re left all alone
Thoughts through their messy heads are thrown
but as they know
sleep is the best cure for the dreamy moan

The Beat Between

Follow me home
Catch me in the dark
You should let me go
before you get bitten and barked
You are my truth
My mirror and my bed
You are mine for good
Though we´d never again met

You are mine
You belong in to my head
Your touch, your lips, your kisses on her neck
You are mine
but you don´t need to know that yet

Dance with me
Catch the tears through the rain
Feel my need
to drive myself insane
You are my truth
A room I can let myself in
You are mine for good
though you´d not let me win

I see you smile
I wonder if it´s for me to see
Your skin, your hair, your teeth
You belong to me
and your body is my feast

Wait your turn
You will get me soon
Wait and burn
when did pain and hurt ever feel this good
You are my truth
Doesn´t it ache when you need more?
You are mine for good
What kind of delight makes one so sore?

You are mine
You belong in to my head
Your ache, your burn, your smart in your body and heart
They belong to me
but this pulsating pain keeps us apart

Drink up

It´s a half past four
and I don´t know what I´m waiting for
I got my mind in my hands
I got my own truth in my lies
I need more money than I need wine
but if it´s a bargain I can´t afford to cry
and you know me
I´m ready for a good time
I´d like to know you
a lot more than meets the eye
You´ll get me for a very cheap price
All I need is a couple of bucks and
you´ll have a couple of my time
Fair to say, you need to look out for me tonight
I could easily move on to some other's spotlight
and if it´s needed I´d be up for a cat fight
Anyhow, I´ll promise to keep up all night
You don´t even need to carry me home
I´ll carry myself just fine
And you don´t need to marry me either
´cause I´m all merry alright
Actually you don´t even need to stay with me
if you want to go home, that´s fine
And in the cab ride home you could just text
me that "thanks for the fun night"
I´ll read it over and over and wonder was it right
to stay up all night
drink up all your wine
lose myself in time
stand up for myself in line
Because I easily could´ve just
stayed at home and lie
I didn´t even need you or your time

Sivustakatselija

Minulla on tapana unohtaa muiden olemassaolo. Tarkoitan, että näen kyllä ympärilleni, noin niin kuin pinnallisesti. Mutta unohdan muiden olevan oikeita ihmisiä - historioineen, koti-ikävineen, matkoineen ja tulevaisuuksineen. Kukaan ei tiedä tulevasta, luulee ehkä tietävänsä, mutta lopulta on aivan yhtä tietämätön kuin minäkin.

Aamuisin saatan nähdä tuttuja selkiä, selkämyksiä. Kuluneita takkeja, avainnippuja farkkujen takataskuissa, iltapäivälehtiä aamukahveja varten ja rekka-autojen piippauksia, niitä minä näen, ja kuvittelen sekuntien ajan tietäväni jotakin heidän elämistään. Sitten unohdan heidät, aivan kuin heitä ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Korkeintaan mielikuvituksessani, joissakin mahdollisesti kuvitelluissa muistoissani, annan heidän elää hetken elämäänsä eteenpäin.

Kuvittelen eräänkin miehen olevan opiskelija, joka etsii tai on ehkä juuri löytänyt kutsumuksensa. Joinakin aamuina meillä on aivan samat aikataulut, ja hän astuu kanssani samaan bussiin. Hän istahtaa istumaan parin istuinrivistön päähän itsestäni. Katselen hänen hiuksiaan ja nahkatakkiaan. Mietin, onko hän aina ajoissa vai juuri noina aamuina myöhässä sieltä, minne sitten onkaan menossa. Oli itse asiassa pitkä aika kunnes näin hänen kasvonsa. Olin kuvitellut ne aivan toisenlaisiksi, mutta en kai voi sanoa pettyneeni. Enhän? En kai voi sanoa pettyneeni siksi, etteivät hänen kasvonsa vastanneetkaan odotuksiani? Viime aikoina olen nähnyt häntä enimmäkseen paluumatkoilla. Edelleen meillä taitaa olla samanlaiset aikataulut, ainakin joinakin päivinä. Hän astelee kohti kotikatuani, mutta paljon reippaammin askelin kuin itse. Joskus yritän pysyä hänen tennariensa vauhdissa, mutta taidan joka kerta epäonnistua. En tiedä minne hän katoaa, mutta melko varma olen siitä, että tulen näkemään hänen selkämyksensä vielä.

Toinen, eräs hieman vanhempi, herrasmies kulkee useina aamuina samalla kadulla. Hänkin kulkee edessäni, mutta usein toisella puolen samaista katua. Hänenkin askeleensa ovat reippaat ja määrätietoiset. Hänen olemuksensa kertoo minulle, että hän on tehnyt niitä samaisia hommia jo pitkään, mitä ne ikinä ovatkaan. Hän pitää kahvitaukonsa aamuisin jo ennen kahdeksaa, kesäisin hän kävelee kai alas Laukontorille ja nauttii aamiaisensa siellä. Ihmisten on pakko luottaa häneen, sillä hänen paksu avainnippunsa kertoo, että jossakin on oltava myös monia lukkoja. Kuvittelen hänen pitävän rock ´n rollista, ihan vain hänen hiustyylinsä ja vaatetuksensa perusteella. Hän on elänyt parikymppisyytensä, mahdollisesti kolmikymppisyyteensä saakka, 1990-luvun alkupuolella. Hän on varmaankin tosi mukava ihminen ja hänenlaisellaan ihmisellä on oltava paljon kavereita. Hän tekee työnsä hyvin ja säntillisesti. Ehkä hän kertoo kavereilleen usein juttuja siitä, kuinka hän on ollut sen ja sen bändin roudarina. Ehkä Motörheadin tai Aerosmithin Suomen keikoilla, ehkä jopa Ruotsin puolella, koska bändin pojat tykkäsivät hänestä niin.

Ennen kuin pääsen aamubussiini, edes sen näköetäisyydelle, astun torin kulmaukseen jonka toiselta puolelta lähes poikkeuksetta pölähtää vastaan lauma nuoria opiskelijoita. Heidän etunenässään saattaa olla pari bisnesnaista, joiden kuvittelen olevan töissä läheisessä kauppakeskuksessa tai sitten merkittävässä asemassa läheisellä psykiatrisella klinikalla. Jokainen heistä kuitenkin unohtuu, enkä enää parin sekunnin kuluttua muista edes heidän kasvojaan. Ehkä parit leopardilegginssit, ehkä pari kamelinväristä villakangastakkia.

Joskus Keskustori on jo aamuvarhaisella suosittu kohtaamispaikka, useimmiten kuitenkin sellaiselle väelle, jolla vain ei ole mitään muuta paikkaa, minne mennä. En muista heidän kasvojaan, ja kai se sitten tarkoittaa, että he ovat minulle yhdentekeviä. Mietin kuitenkin miten he ovat joutuneet sinne, siinä tilassa? Miksi heillä ei ole muuta paikkaa? Miksi he haluavat myydä, ostaa tai lahjoittaa jotakin laitonta jo siinä vaiheessa aamua? Miksi he ovat jo juoneet itsensä humalaan, tai miksi he jo nyt odottavat kellon lyövän yhdeksän kertaa, jotta voisivat ostaa ensimmäisen lonkeronsa tai oluensa? Ketkä ovat heidän todellisia ystäviään tai onko heillä sellaisia ollutkaan? Miksi he luulevat elämiensä olevan niin merkityksettömiä, että eivät usko huomisen olevan kuitenkaan sen parempi? Ovatko he pyytäneet apua, tai voisinko minä auttaa heitä? Samalla ajattelen, että oma vikasi, miksi pilasit kaiken. Miksi teit vääriä valintoa, mikset nostanut itseäsi suosta. Mikset ottanut apua vastaan kun sitä tarjottiin? Enkä varmasti anna euroa siihen kaljaan, en varmasti!

Bussiin saattaa jonottaa muitakin, mutta yleensä en edes katso ympärilleni. Olen jotenkin aina pelännyt katseita, johtuen ehkä siitä, että olen aiemmin pelännyt, etten näe ympärilleni tarpeeksi hyvin enkä halua tuijottaa. No, sehän ei ole totta, ainakaan enää. Minä tuijotan kyllä, mutta yritän tehdä sen salassa. Aamujen bussijonoissa olen kuitenkin hiljaa, kasvoton, hajuton, täysin läpinäkyvä ja ehkä jopa näkymätön. Toivon joskus olevani sitä muille, aivan kuin hekin ovat sitä minulle.

Bussikuskia pyrin tervehtimään aina, yritän jopa puristaa jonkun hymyntapaisen. Otan kovin henkilökohtaisesti sen, jos bussikuski ei tervehdi minua. Jos bussi sattuisi lähtemään juuri nenäni edestä, en juoksisi sen perään ja koputtelisi ikkunaan. En tekisi niin, koska siinä kohtaa haluan olla vielä näkymätön. Mieluummin juoksen seuraavalle pysäkille, ja hyvällä lykyllä ja liikennevalojen hitaalla vaihtumisella, pääsen sisään samaiseen bussiin. Mietin, huomasivatko muut minun olevan se samainen ihminen. Katseliko joku minua ikkunasta kuten minä olisin tehnyt? Olivatko he ylpeitä saavutuksestai?
Katselen bussissa joskus ympärilleni ja mietin kanssamatkustajieni tarinoita. Joku kantaa foliolla peitettyä tarjotinta mukanaan. Ajattelen hänen olevan työssä Invalidiliitolla, vaikka mikään yksityiskohta ei teoriaani tuekaan. Ehkä olen nähnyt hänen aikaisemmin jäävän Invalidiliiton jonkin asuinyksikön bussipysäkillä pois. Nyt hän kantaa itse leivottua piirakkaa työpaikalleen. Ehkä on hänen syntymäpäivänsä tai läksiäisensä. Ajattelen hänen näyttävän aavistuksen vihaiselta. Miksi hän on vihainen syntymäpäivänään?

Bussikuski saattaa olla kuka tahansa. Joillakin on enemmän kiire kuin toisilla. Mietin, onko hänen lapsensa sairaana. Onko hänen vuoronsa vasta alkanut vai jo lopuillaan? Onko hän joutunut jäämään ylitöihin työkaverin sairastuttua? Bussikuski saattoi hakea juuri ennen lähtöä pikaisesti kupin kahvia, a cup to go. Väsyttääkö häntä aina noin? Joskus bussikuski on ajatuksissaan eikä huomaa ulos haluavaa asiakasta. Matkaaja huikkaa bussikuskille, joka havahtuu ajatuksistaan. Mietin, miten kukaan voi olla uppoutumatta ajatuksiinsa kun ajaa autoa. Minusta ei tulisi kovin hyvää kuskia. Bussikuskit ovat yleensä melko hyviä kuskeja. Mietin, miten he ovat päätyneet alalle. Missä he ovat käyneet autokoulunsa? Joku saattaa olla kuskina vain puolisen vuotta ja sitten näen häntä toisissa yhteyksissä. Eikö linja-autonkuljettajana ollutkaan mukavaa? Halusitko sittenkin tehdä jotakin muuta?

Katselen ikkunasta bussipysäkillä värjötteleviä ihmisiä. Kohta he pääsevät vastaan tulevan auton kyytiin, odottakaahan vielä hetki. Ihmiset ovat lähes aina kaukana toisistaan, ja tiedänhän minä henkilökohtaisen reviirin. Tekisin aivan samoin, mielessäni ei kävisikään mennä aivan jonkun toisen, tuntemattoman henkilön, viereen ilman hyvää syytä. Joku puhuu matkapuhelimeensa, joku näpyttää sitä. Joku taitaa vain vilkaista kellonaikaa siitä. Mietin kenen kanssa tuo nainen puhuu puhelimeen? Onko hänellä ikävä miestään, tai soittaako hänen lapsensa hänelle, että on sairastunut eikä pääse kouluun? Onko tuo mies myöhässä töistä, tai työhaastattelusta? Minne tuo mies työntää lastenvaunuja näin aikaisin aamulla? Ehkä he ovat vain kävelyllä, mutta miksi he ovat sitten astumassa bussiin? Tampereella voi matkustaa ilmaiseksi bussilla, jos mukana on noin pieni lapsi. Ehkä hänen oli vain mentävä hoitamaan joitakin asioita keskustaan. Jollakin tytöllä on ohuet housut ja paksu takki, joku poika polttaa tupakkaa. Miksi he ovat tehneet näitä valintoja?

Bussista astuu alas nuori mies, joka kulkee samaisella bussilla joka ikinen aamu. Ainakin luulen niin. Kyseinen bussivuoro on melko aikainen. Mies nousee bussiin ja sieltä pois aina samaan aikaan, ja samoilla pysäkeillä. Hänen hiustyylinsä on pysynyt koko ajan samanlaisena, ja kiinnitän siihen huomiota, koska se muistuttaa minua 2000-luvun alkupuolesta. Asuuko hän yksin? Eikö hän ole tavannut ketään, koska hänellä on tuo hiustyyli. Mies on muuten tyylikäs, mutta vaikuttaa jotenkin yksinäiseltä. Hän on varmasti ahkera ja pidetty työkaveri. En ole vielä keksinyt missä hän työskentelee. Hän jää pois aina sellaisen grillin lähellä, mutta en usko hänenlaisensa miehen työskentelevän siellä. Hän ei tuoksu ollenkaan edes rasvalle, eikä varmasti haluaisikaan. Hän muistuttaa minua vuosien takaisesta tutustani. Toivottavasti hän ei ole onneton.

Haen kaupasta jääkahvin, omenan ja energiajuoman. Vaikka juonkin energiajuoman vasta iltapäivällä, mietin, mitä kauppias minusta oikein ajattelee. Melkein joka aamu hän on samassa vuorossa ja varmaankin alkaa jo muistaa minut. Pyöritteleekö hän silmiään kun näkee minun taas saapuvan? Että voi, ei, taas tuo epäterveellisesti elävä energiajuomatyttö. Pitääkö hän minua edes enää tyttönä? Olenko jo nainen, täti kenties? En kai täti sentään, paitsi ruuhkabussien äideille tai muille tädeille.

Katselen ihmisiä. Mietin heidän tarinoitaan, mutta en liian kauaa. He saattavat tulla mieleeni joskus, tarinoineen kaikkineen, mutta en muista heitä. En ainakaan sitä, että he ovat ihmisiä. Mitä kauppiaan äiti ajatteli, kun hänen lapsensa päätti alkaa kauppiaaksi. Oliko hän onnellinen, että lapsi sai töitä? Vai oliko hän pettynyt, että lapsi ei lähtenytkään lääketieteelliselle uralle kuten hän itse. Oliko kauppiaalla äitiä ollut enää vuosiin? Joutuiko hän hoitamaan äitiään vuosia kunnes tämä kuoli pois? Oliko äiti vanhainkodissa nyt, kohdellaanko häntä siellä hyvin? Pääseekö hän vessaan tarpeeksi usein, vai onko kauppias joutunut kirjoittamaan asiasta jo useamman valituksen? Mitä kauppiaan isälle kuuluu? Ehkä isä oli ollut sodassa ja jäänyt sille tielle, ei koskaan palannut rintamalta. Tai ehkä isällä menestynyt yritys, jonka johtoon hän olisi toivonut lapsestaan jatkajaa.

Kun muistamani ihminen tulee minua vastaan, mietin muistaako hän minua. Tiedän, että tuskin. Ehkä olen ollut juuri silloin näkymätön hänelle, tai hän on ajatellut olevansa itse näkymätön, mutta epäonnistunut yrityksessään. Haluaisin, että minut muistettaisiin paremmin. Haluaisin jäädä mieliin, mutta toisaalta taas luotan siihen, että niin ei tapahdu. Näkymättömänä on ihan mukavaa, vaivatonta ja helppoa.

Oikeastaan yllätyn, jos joku ei ole pitänyt minua näkymättömänä. Mutta toisaalta, hän on saattanut olla juuri sillä hetkellä tarkkailijan ominaisuudessa kun on nähnyt minut.

Hän on saattanut katsella minua bussin ikkunasta, tai nähnyt minut kun olen pyöräillyt ja kironnut kanssaeläjiäni, jotka eivät ole huomanneet olemassaoloani. Hän on ehkä jo kuvitellut minulle elämän, ehkä jopa sellaisen johon olisin tyytyväinen. Olen ehkä varakkaampi kuin miltä näytän, koska näytän välillä olevan kiireessä. Ehkä olen myöhässä kiireellisistä tapaamisista, koska en ole edellisenä yönä saanut nukuttua edellispäivän pitkäksi venähtäneen tapaamisen takia. Tai sitten olen hänen mielestään surullinen, ehkä äkäinenkin, ehkä tupakoin salaa. Ehkä olen myöhässä koulusta, jonka olen juuri aloittanut. En ole herännyt tarpeeksi ajoissa, koska minulla ei ole vielä kavereita jotka muistuttaisivat minua aikaisista luennoista. Ehkä hän ei ole vielä saanut selville millainen olen. Ehkä se on sitä, mitä toivon. Toivottavasti en ole onneton.

Toivottavasti en ole onneton.

The Years Should´ve Made Me Smarter

They have forgotten us,
we have become too old
When did they turn so cold,
or when did they let us go?

I´ve grown some wrinkles
because of all the frowning
He didn´t say anything in a while and
lately he´s felt like he´s drowning

Is it us?
We have been too good to be true
and they found it out
Maybe it´s true about me and you
We got our time to rule,
fool, play it cruel
But the time is the one's muse
We´ve lost our youth

They have given up on us,
we didn´t stay a step ahead
We lost the run and the bet,
we let our selves grow

I get these head aches when I frown
and it feels like I´ve lost my smile
Nobody surprises me with a white lie
that makes me want to fly

Was it us?
Were we the easy way to get lost
when they didn´t want to be found?
The joke must´ve been on us
though we thought we ruled the crown
Now we hide and want to be hidden
´cause nobody misses the clown

They have forgotten us
Why did they let us go?
We had them on the palms of our hands
now we have nothing to show

We try to convince everybody
that we chose to let them leave
The defeat is less painful
than to keep the memories

It was us
We lost the game from the start
by not keeping the promise
of the eternal youth,
the golden truth started to fall apart
We are only human
and that´s not enough for gods

Otto is the Name

You look so pretty in your 1960's suit
and your narrow tie
and you look so sweet in your silver belt buckle
twisted around your twisted figure

Your name is Otto and you like to get them high
You drive them crazy without figuring out why
You look like you´ve got them without touching them once
You don´t hunt them down, you just lie

You lie around like a sticky fly paper
You close their eyes with a promise of a little later
You must be a master of disguise
and sweet lies are meant to attract the flies

You don´t need to do anything more
Just stare a little and blow out the smoke
After all you´re just an average bloke,
right?
You got them thinking the bad in you is all the coke
Before they know it,
they choke
they rattle and they flounder
one thought through their minds
nobody´s gonna find her

They´re choked by an average bloke
Sliced through the throat
Otto is the name
He´s a serial killer kind of Unknown

Sand in to the Eyes

Hands on the wheel and you´re rubbing my neck and you´re kissing my skin and we´re having such a good time
Wind in the hair and your rough arm on my bare shoulder that´s quite near you and you sing something like


To do-dooo-doo, do-dooo-doo, tooo


I like you so much and your touch is too much and you sing like it hurts so you kiss my skin once more
And the air is full of sand and it blows right in and it makes me cry when I try to look the other way

You understand what´s wrong but you know you can´t say it out loud in case of breaking something with your mouth
You knew it all along but you hate to be alone and I hate it just as much in days like these and in need of touch

I hold my hand outside just like it´s been denied when I was a child and some branches could´ve killed me
I never believed the warnings and I bet you didn´t either and now we´re here ready to learn the lesson

Your hand reaches mine and I bet your mind reaches mine at the same time so I dare to turn my head once more
Even just a glance would´ve been enough to give me the chance to make up my mind

You drink up your sugary soda and offer some to me and as much as I planned to refuse I take some ´cause it´s free
I look at you like I´ve never looked before and that´s it right there you hit the brakes and decide to want some more


To do-dooo-doo, do-dooo-doo, tooo

Denver, part one

Denver is a girl I´d like to be like
she´s a girl that makes the boys sigh
She takes what she wants just
like she takes her clothes off
Just by nodding her head she gets them off
The boys may think they got her
but she´s got them by the balls
Denver moves her hips and bites her lower lip
She looks down to the tips of her shoes
and whips her hair when she looks at you
The moment is over so fast it got you thinking
was it really you who she chose
But when she comes as close as she does
and accidentally touches your arm
it got you thinking what it really was
but you don´t have the time to ask
´cause she´s already doing that same old trick to
someone else
That poor bastard
Stares at her whipping her hair
and you, looking at him, you fool
He nods his head to the music
pretending to listen what his pals have to say
He´s biting his lower lip
as he´s watching her move her hips
He raffles should he make a move
looks at the tips of his leather shoes
Makes a move
Too late, ´cause she´s looking at you
You have that smile that you´ve won
She sees that too, you´re not the only one
She dances really close, moves her head
You look at the poor bastard behind her
taking a step back
He´s rubbing his neck and gulps down his beer
You rub your teeth with your tongue
pretending to listen the mumble
You look at Denver and you promise to say something
You stumble, you know it,
your words start to crumble
You look down to the tips of your shoes and
that´s about it

Just the Right Colour

The sky is red as her lips when she sips her white wine
she tries to understand what adult life is like
It´s hard to think because of the excitement of tonight
She got promises that she wants to tattoo around her skin,
little pearls and beans to take forever within
the words that could light up everything

The ground is green to welcome the new start
last time everything started to fall apart
Landing on two feet is not all that´s needed
when she´s looking for things that the time can´t buy
She´s lost much more than she reveals
but there´s something else she hangs on by

She opens her eyes wide when he walks on by
or closes them softly to hide her try
She wants everything so much and at the same time
but giving up or giving in are just not right
She talks like the words are meant as jokes
but hopes he reads between the lines

She thinks to herself: I got this need for you to like me
It burns inside and sometimes I can´t sleep
You must have the words to heal me
or the right look to move me
“I´ve been hanging around just in case,
you will fall in love with me”

And sometimes when she dreams she dreams too much
and the mornings wake her up in so many ways
Though she feels so garbled and tangled
there is one thought she cannot leave behind
The car rides that never really happened
The eyes that never really gave her nothing to find

She takes a sip of her wine and a tear drops in
Just like it never really ran, it just blends right in
It must´ve twirled and spinned right to the bottom
so she leaves just a drop she doesn´t want to drink
Now she acts like she´s forgotten
when they head downtown and get in

And after couple of moments she really doesn´t feel
like she´s missed a lot of time
When every touch she gets feels like the first time
and when she hurries to tell the others
there´s still something more going on
This can´t be it, but can she move on

She knows everything´s left unfinished
if she´d take the step too far
And dreams are just dreams as she´s known all along
so she plans to forget she ever dreamt at all
He must have different kinds of dreams after all
and if they´re nightmares it´s not her name to call

At home it´s easy to feel whatever´s left to feel
But the glass of white wine just mocks her and she
doesn´t really care about the red lipstick stains
Things will fade if they cannot stay
She stares the drop in the bottom of the glass
after all it´s just white wine at last

The salty wine tickles her throat
as she closes her eyes
Tonight dreams will make her moan
or scream because of the elated times
In any case she´s made up her mind
She won´t return from this car ride

(c) Sandi

Branches and leaves

I like branches and leaves, twigs and creeks, lakes wide open,
cold autumn breeze
I´m from a gorge so deep, forests inside of me,
I´m like moss and stones, swing and toss,
that´s needed to get rid of me
But then again, I´ll get cold at nights,
frosty girl, fucked up mind
Run like hell, hide under the purple sky,
am I sick or do I just lie,
don´t correct me if I´m right,
my lies would be liked
I´m a good friend if you take care of my roots,
love me with my truths, cover up my crust when it cries
So hold me tight, lay beside, sweat and freeze,
breathe deep beneath me, pant and sigh,
whisper like the wind in the gray bay
and you got me for a lifetime

(c) Sandi