Moment

Snow toes

Moment, moments.

Present

I use my orange dress to clean up my TV from dust
That´s my vision of a true class or then just
the life I dreamt I had was not

A Porsche for my dad and a microphone

Pencils on a table that has no need to be washed

I looked back and I saw lights and laughter
Looking in means nothing more than more questions
I´m not looking for that

I´m looking for wine, colours and lust

Ain´t this life more than stains, wanting and such

I love my orange dress, sometimes I love you as much
And this life is slipping, trying to hold on
too much

My lovely, weird men

Sehän on selviö, että olen naimisissa Johnny Deppin kanssa, joten en sillä edes kauheasti kehuskele. Mutta Johnnyn, ja muiden tavanomaisten rakastajieni, lisäksi mulla on vakavia suhteita miehiin, joissa on jokin juttu... Sellainen juttu, että en välttämättä edes tajua miksi olen yhdessä niiden kanssa, koska tavallisesti eivät kai olisi "mun tyyppiäni". Seuraavassa ihania, ihania aviomiehiäni, seurustelukumppaneitani ja rakastajiani, joiden kanssa en välttämättä joskus olisi ollutkaan sillee. (Eli siis taatusti olisin.)

Mä en, hitto vie, tajua. Eikä tässä taatusti vielä kaikki. Ihanaa olla viihdemaailman orja.

On that couch, inspire

Scarlett Johansson



Sarah Michelle Gellar



And I don´t even mind the girl






Megan Fox, vaikka ärsyttääkin mua, niin onhan tytöstä hyviä kuvia






Kate Moss



Ihana Marilyn Monroe



Kate Moss on ammattilainen sohvailussa












InspireD



Jennifer Love Hewitt






Kate Winslet

About the couch

Pohdin inspiraatiota ja asioita, jotka ovat viime aikoina saaneet mut jonkinlaiseen mielentilaan. Ei välttämättä kiihdyksiin, mutta ajattelemaan, jäämään ajatuksiin, unelmoimaan... yleensä sellaiset asiat kuuluu menneisyyteen, josta mulla ei ole edes oikeasti omia muistoja. Tai no on, mutta vasta myöhemmin kehitettyjä.

Mietin mun uutta kameraani, josta löysin hienon uuden efektin.

Mietin kaikkia niitä ihmisiä, joka olen halunnut joskus olla ja haluan kai osaksi vieläkin. Mietin, mitä musta voisi vielä tulla.

Sitten mietin tän blogin nimeä ja sitä, mitä se mulle tarkoittaa.

No, tämä nimi, Bare Legs on a Leather Couch, on sellainen mielentila tai maailma, joka on jo kauan ollut mun mielessäni kuvana. Joskus 2004 tai 2005 tein runosen, jonka tarkoitus oli tuoda se maailma esille. Ehkä vuoden 1997 Jackie Brown- elokuva toimi jonkunlaisena moottorina tähän mielen kuvaelmaan. Joka tapauksessa se on tärkeä ja iso osa mun tarinoideni romantiikkaa.




Kai se on jokin narkkis-horatsuämmävibailu, joka on aina kiinnostanut mua tarinoissa ja elokuvissa ja musiikissakin. Se on joku, jonka mä kuvittelen olevan siisti ja yyyber-cool, siis jos se oisin minä. Mutta onneks tosielämässä tietää, ettei se tautinen, hampaaton naikkonen olis kovin viehättävä ja seksykäs. Paitsi tietty tautisille ja hampaattomille yyyber-cooleille miekkosille.

Kiitos luojalle mielikuvituksesta.

Jahas, tämän runon nimi on "Tämä ei ole alkuperäinen", eli oon kirjoittanut tällaisesta tilanteesta jo aiemmin jonnekin... Mutta eniveis...

Jalat ovat nahkaisella sohvalla
Harallaan
Kaula on odottanut koko aamun
Suudelmaa
Katse on vangittu menneisyyteen
Ajallaan
Kädet ovat kuumat ja kylmät
Vuorollaan

Herra Outo on valmis
Vastaanottamaan
Harhaileva mieli on valmis
Kuolemaan
Siniset suonet menettävät
Hallintaa
Oudon katse polttaa
Ja uudestaan


Tuosta nyt sitten kukin saa maalata oman kuvansa, mulla se on jo melko selvä. Siihen liittyy myös jano, hiki ja aurinko. Voi, kuinka rakastankaan omia maailmoita.